Ajatuksia

päivä, pari sitten, käppäilin aamusella Nivalaa suuremmassa kaupungissa. Kadulla vastaan tuli kaksi rähjäistä, vanhaa miestä. Toisella oli rinkka selässä, joka pursui tavaraa, retkipatjan ja avaruuspeiteen. Ilmeisesti hänen koko omaisuus ja koti oli pakattuna siihen. Toinen mies kysyi kaveriltaan, että "joko sinua paleltaa?", toinen vastasi siihen, parta kuurassa, " paleltaa juu", toinen siihen virnisti " ei nyt vielä saa paleltaa".
Tuntui, että kaksi maailmaa tuli näin vastakkain. Jouluisella kadulla ihmiset säntäilivät muovipussit täynnä krääsää, hamuten lisää ja lisää, naamat harmaana ja suut tiukalla viivalla. Harva heistä vastasi katseeseen, tai hymyili. Nämä kaksi heppua jolokottelivat verkkaisesti jutellen, toisistaan huolta kantaen.

Myöhemmin iltasella, kun tallustelin kohti asemaa, kadunkulmassa oli näistä puliukoista toinen kerjäämässä rahaa. Ihmiset kiersivät kovalla kiireellä hänet kaukaa, itsekkin kävelin hänen ohitse, omissa mietteissäni, ja murehtien kuulemaani diagnoosia. Siinä ajattelin, että kuitenkin, minun asiani ovat hyvin, verrattuna ukkoraasuun. Palasin takaisin, ja annoin taskunpohjalla olevan ostoskärryrahan 2e, ojennettuun käteen. Se ei ole paljon, mutta muuta minulla ei ollut, pankkikortti vain. Puliukon silmiin syttyi lämmin katse, hän katsoi vetisillä silmillään suoraan silmiini, suu nousi hymyyn, ja hän kiitti ja toivotteli hyvät joulut.
Katsoin, kun ukkeli lähti raahustamaan, pussi olallaa, tieten lähimpään räkälään.
Sisimmässäni hymyilin, ja kait se näkyi ulospäinkin.. Tämä kaikki antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta.

Jokainen meistä on oman onnensa herra. Nämäkin herrat olisivat voineet valita toisin, vai olisivatko? He olivat muiden silmissä hylkytavaraa, huonoja ihmisiä, meidän hyvien joukossa. Materia ja hyöty, ihmisen elintaso, tittelit, on monelle kanssaihmiselle nykyään tärkeämpää kuin ihmiseen sisin ja hyvyys.
Toisista välittäminen on jäänyt täällä maallakin, kiireen jalkoihin. Olemmeko lokeroineet itsemme omiin kultaisiin vankiloihimme.
Vaikka elintaso on hyvä, silti henkinen huonovointisuus on kasvanut. Välitämmekö oikeasti siitä lähimmäisestämme, vai ajattelemmeko vain itseämme ja omaa etua..
Voi, kun itsekkin tulisin paremmaksi ihmiseski, muuta en tänä jouluna pyydä.

Hyvää ja siunattua Joulua, ja Onnellisempaa, rauhallisempaa ja ilontäyteistä Uutta Vuotta 2010
< : )>

niin niin

Tulipa tämäkin tehtyä, kiitos kaverin. Katotaan mitä sepustustuksia tänne tulee.